Vuosi kotimaisuutalkoita

Yksi vuosi kotimaisuustalkoota ja 50 kohtaa, jossa pohditaan tulosvastuuta
viihteen alalla siitä tuloksesta, jonka itsenäisyytemme puolustajat meille
hankkivat.

Kiitos, jos jaksoit lukea yhdenkin!

Kiitos myös, jos annat kritiikkiä ja kiitos jos vaivaudut viemään viestiä
eteenpäin.

–Erkki Puumalainen


Kuuntele: Rintamamiehen testamentti
Tammikuu 1940 Lämpötila -37

Esittää: Antero Mäkelä
Kuvattu: Asemiesillassa Finlandia talolla
Kuvaus ja tuotanto: Poptori Oy

Äänen toistamisessa mie teen mitä pittää, mut hinnoilla leikkimää mie en ala!

70 kvartaalia sitten pieni itsepäinen Avainlippu-CD joutui puolustamaan itsemääräämisoikeuttaan maailmanlaajuisilta valtapyrkimyksiltä. Maailman mediamahdit olivat päättäneet jakaa musiikkimarkkinat neljään etupiiriin. Avainlippu-CD asettui ylivoimaista hyökkääjää vastaan aseistuksenaan usein vaan kolme sointua ja vahva tahto. ”Suomipoika tule hakemaan itsellesi idolia ja tasaa kansan ostovoimaa aurinkoiselle äiti Madonnalle”, kuului houkutus.

Tarkkaan lasketut soittolistat sekä niitä seuranneet levyjulkaisukeskitykset ja konsertit antoivat ymmärtää, ettei uudessa ihannemallissa kenelläkään voinut olla musiikinnälkä. Vaan eipä tullut Suomesta suurta musiikkimahtia, eikä edennyt valloitus aatteen tiellä, vaan tuli törmäys Karjalan mäntyyn. Suomalainen on aina tiennyt mitä ja mistä hän haluaa maksaa. Pilkatkoon vaan muu maailma hukattuja trendejä tai huonoa musiikkimakua, mutta yksi suomalainen ikivihreä vastaa kymmentä nevergreeniä.

Suomalainen kauppa ja kuluttajat maksavat vuosikymmeniä tappiollisen taiston sotakorvauksia. ”Valvontakomission” asettamat verollepanot tulivat lisäksi miltei kaikkeen mistä ääntä lähtee tai mistä ääntä voi kuvitella lähteväksi. Suomen hallitus seuraa voimattomana sivusta ja sotasyyllisyyskin myötäilee draaman kaarta. Viihteen jälleenrakentamistyössä tarvitaan nyt maalaisjärkeä, talkoohenkeä ja rahat kansantaloudessa pitäviä Avainlipputuotteita, sillä mis sie tarviit hyvvää vastiketta rahalles, täs siul on sellanen!

-Erkki Puumalainen

Taustaa kirjoitukselle

Sodan analogia levybisnekseen ja siihen liittyvä ilkeily on epäkorrektia, mutta samalla tulisi kieltää väite, että taloudelliset laskusuhdanteet olisivat sään kaltaisia ilmiöitä. Taustalla on aina sama ihmisen ahneus ja piittaamattomuus. Kun Spotifyn kaltaisia kaupan ja verotuksen ohittavia järjestelmiä haluttiin jouduttaa, 23.12 2008 tutkimusyhtiö Gardner väitti, että CD-levy eli viimeistä joulua. Lama laitetaan kuluttajan syyksi ja sen kostona palvelut ajetaan alas, vaikka ihmiset ovat investoineet miljardeja CD-soittimiin. CD on kurantti hyödyke vielä ainakin 10 vuotta. Viimeisen kvartaalin aikana Avainlippu-CD-levyjen myynti kasvoi 150 % edellisvuoteen verrattuna. Avainlipputuotteen "salaisuus" on kysyntä, tuotekehitys suomalaisten ehdoille, hinta, helppo saatavuus ja tarjonnan uusi kohdistaminen.

Tekstiä voi vapaasti lainata ja sitä voi kommentoida alla olevassa blogissa

http://www.viihteenkotimaisuustalkoot.blogspot.com/

Halpalevy selätti juhlavat julkaisut ammattilaisraadissa

Radiotoimittajien kuukauden levy valinta Juice4ever edisti levyhintojen alentamiskampanjointia. Mielikuva, ettei halvalla voi saada hyvää, on ollut iso este levyjen markkinaehtoiselle devalvoitumiselle. Ammattilaiset ymmärtävät, että ei voi olla kahta laatukäsitettä laitettaessa bittejä jonoon, kuin myös sen, ettei sisällön laatu saa lisäarvoa levymerkistä.

Vaikka Juice4ever sai ammattilaisilta suitsutusta ja ykkössijan, on taiteen paremmuuskilpaan syytä suhtautua varauksella. Loppukäyttäjä on ainoa tuomari! Kun levyt luodaan jokaiselle helpoiksi ostaa, kilpailu laajemmista sisällöistä synnyttää todellisen tiedon markkinoiden tarpeista. Tuottajien provosoimat ”viralliset listat” kaventavat markkinoita ja pyrkivät päättämään mistä ihminen "saa" pitää ja mitä kauppojen täytyy pitää valikoimissaan.

Musiikkiosastot ovat enemmän testilaboratorioita kuin kuluttajapalvelupisteitä. Onneksi ylihintaisten levyjen aika on lopullisesti ohitse, sillä niihin sitoutuva pääoma ei täytä erikoistavaran kiertovaatimuksia. Tunnuslukujen virheellinen viesti kysynnästä kylvää CD-levyn kuolemaa, vaikka maa on pullollaan soittimia ja viihteennälkäistä väestöä. Päivittämällä tuotantoketjun rakenteet nykyaikaan, markkinat kääntyvät villiin kasvuun.

CD-levy on kuollut, kauan eläköön CD-levy!

-Erkki Puumalainen

Tekijänoikeus vs. ahneus

Lakiesitys työsuhteessa syntyneisiin tekijänoikeuksiin puhuttaa mediassa. Sympatiani ovat tekijöiden puolella, sillä olen riippuvainen luovien ihmisten työstä. Asetelma on sama muillakin aloilla, sillä tuskin telakkapomokaan osaa hitsata lakisaumaa. Ahneet mediajätit ovat lobanneet sairaan mallinnuksen tekijänoikeusansaintaan. Laki luo sekä verotus- että veto-oikeuden teokseen, johon usein on osallistuttu vain ostamalla sen tekijänoikeudet pilkkahinnoin.

Tekijöitä ei pidä tartuttaa samaan ahneuteen, sillä palkkatyötä ei voi kivuitta saattaa ”iltalypsyn” piiriin. Tekijänoikeuksia sekä niiden tuloja generoivana ja niitä itse jakelevan tuotantolaitoksen edustajana en osaa erotella ihmisen työtä toisen ihmisen työstä. Jotkut myyntihenkilöistä haluavat osan palkkaansa provisiona, joillekin taas maksetaan kiinteää palkkaa. Kun mainos-, promootio- tai tuotanto-osastot ovat onnistuneet työssään tai sujuvan tuotantoketjun teho on mahdollistanut edulliset kuluttajahinnat, syntynyttä ansiota ei voi ohjata myyjän hyväksi. Toisaalta ilman myyntiä ja muita onnistumisia kukaan ei saisi mitään!

Mikään työvaihe ei voi olla niin arvokas, että siitä pitää saada sekä täysi palkka että kollektiivisesti tuotetun menestyksen subjektiivinen bonusoikeus. Sekä että palkan vaatiminen sotii myös sopimisoikeutta ja yhdenvertaisuutta vastaan. Aikana, jossa työn saaminen ja sen teettäminen on monin verroin vaikeampaa, ei tulisi hämmentää. En usko, että laajalla joukolla adressien allekirjoittajista on mitään muuta mielessä kuin halu saada työtä ja toimeentuloa. Tuntemani luovan työn tekijät ovat lähes poikkeuksetta joustavia ja mukavia ihmisiä. On epäreilua, että heidän elämällään tehdään järjestöpolitikointia.

Näkemyksetön sotiminen tuhoaa työn tekemisen edellytyksiä erityisesti sisältöteollisuudessa. Jos sen ansaintaedellytyksiä kavennetaan, uustuotanto eli työt vähenevät dramaattisesti. Ansainnalla en tarkoita liikevoiton maksimointia vaan sitä tuloa, millä ylläpidetään uuden tuottamisen laatu ja määrä. Se on Suomessa rahoituselementtien puuttuessa ainoa tapa pääomittaa sisältötyötä. Normiteollisuudessa sitä kutsutaan työllistämiseksi, jonka hyväksi jokaisen vastuullisen kansalaisen tulee tänä päivänä toimia.


–Erkki Puumalainen

Valtakunnallinen SATUPÄIVÄ

Tänään on kansallinen satupäivä, jonka johdosta Poptori esittelee ehkä suurimman yksittäisen tuotekehityksensä. Se on julkaistu jo Portugalissa, Kreikassa, Venäjällä, Islannissa ja se on tulossa Saksaan, Ranskaan, Englantiin, Irlantiin ja Italiaan.

Satu jää aika ajoin ”hyperventilaatiomarkkinoiden” jalkoihin, mutta palaa aina aika ajoin lähtöruutuunsa, kunhan sille luodaan moderneja sovelluksia. Tätä ilmiötä on esim. Disney hyödyntänyt surutta. 30-luvulla kunnianhimoinen Lumikki-elokuva oli kustannuksineen miltei kaataa yhtiön, mutta se käänsikin sille uuden suunnan. 80-luvulla räjähti pankki, kun satukirjan rinnalle luotiin kasetti kuuntelua varten.


Poptorin kehitys maailman lapsille on Hybrid Media

Kirjan ja CD:n lisäksi CD:n ROM-raidalla on pelejä, mutta myös linkki Joulupukin kotisivuille. Lapset voivat turvallisin mielin ”Joulupukin valvonnassa” verkottua ympäri maailman internettiin. Maailma puolestaan saa tietää, mikä on esim. Joulupukin virallinen edustaja eri maassa jne. Joulupukki lukee Joulukalenterin netin yli, joten sivuilla myös käydään. Joulupukin kumppanit luovat muita palveluja maailman lapsille ympäri vuoden. DVD:llä satu on luettavissa sähköisenä kirjana ja lukijan tekstin saa TVä-ruutuun kuten Karaokessa. DVD:llä on aina paikallinen kieli ja yksi vieras kieli, eli yleisimmin Englanti. Lapsi voi seurata miten teksti kirjoitetaan tai lausutaan. Ääni on 5.1 surround, joten kun susi tulee selän takaa, se myös kuulostaa siltä.

Tutustukaa tästä linkistä englanninkieliseen videoesittelyyn.

–Erkki Puumalainen

Astetta parempi tribuuttilevy

Tuskin koskaan maailmassa on tehty tribuuttilevyä, jonka takana on samoja ihmisiä kuin itse alkuperäisissä teoksissa. Ehkä juuri sen takia olemme saaneet kuulla monen ammattilaisen mielipiteenä, että tämähän on jopa parempi kuin alkuperäinen. En tietenkään vertaile ainutlaatuisen Juicen tulkintoja toisten, ehkä yhtä legendaaristen osaajien vastaaviin, sillä se olisi mieletöntä.


Mutta onhan se etu, jos jokaisen kappaleen esittää taiteilija, jonka suuhun laulu parhaiten sopii. Lisäksi kaikki, jotka ovat joskus musiikillisesti jotain uutta luoneet, harmittelevat jälkeenpäin, että tuon olisin voinut tehdä paremmin. Tämä paranneltu, sekä Juicen oma tuotanto ovat molemmat saaneet kipakkuutensa Kihniön MSL- tai Juicen sanoin ”Soundqvist”-studiolla Mika Sundqvistin isällisen valvonnan alla.

Kuuntele Discopressin ainutlaatuinen haastattelu levyjen tekemisen tunnelmista silloin ja nyt.

Kuluttajat palvelee 1000 kauppiaan Joy-jakeluverkosto vähintään yhtä legendaarisella 5 euron kuluttajahinnoittelulla.


–Erkki Puumalainen

Suomalaisen Sisun Sankaritarinoita

70 vuotta sitten Suomi joutui sotaan huolimatta 1932 tehdystä hyökkäämättömyyssopimuksesta Neuvostoliiton kanssa. Miehet temmattiin lumeen ja pakkaseen torjumaan häikäilemätöntä hyökkäystä, joka olisi onnistuessaan johtanut suomalaisuuden katoamiseen maailmankartalta. Neuvostoarkistojen avauduttua saatiin lukea Stalinin suunnitelmat suomalaisen papiston ja lukeneiden lahtaamisesta ja muun väestön kuljettamisesta kauas kotiseudultaan Neuvostoliiton periferiaan.

Siinä tilanteessa ei ollut sankareita. Oli vain joukko pelokkaita miehiä, joilla ei ollut vaihtoehtoa. Tänään voimme lämpimässä kuvitella tilannetta, jossa joulun odotus muuttuu näköalattomaksi tuskien tieksi. Historiankirjat eivät ikinä kykene välttämään itse elämää sekä sen tunnetiloja rintamalla ja kotijoukoissa. Parhaiten sitä kuvaavat aikaan sijoittuvat runot ja laulut. Yksi maan vanhimmista talvisodan kuvaajista oli 26.8.2009 menehtynyt Antero Mäkelä. Hänen tulkintansa ovat liikuttaneet kyyneliin satojatuhansia nykyihmisiä eri tilaisuuksissa.

Anteron voimien hiipuessa lupasin hänelle, että hänen elämäntyönsä tulisi olemaan aina ihmisten saatavilla. Onneksi sen keskeiset osat saatiin tallennettua.

Kuuntele näyte!

-Erkki Puumalainen

Eläköön ikärasismi!

Sain kunnian olla kutsuvieraana Dannyn uuden Rock Academy Show'n lehdistö- ja kutsuvierasnäytöksessä. Vaikka asemaani kuuluisi olla puolueellinen, en ole sitä pisaraakaan todetessani; nuoret – tehkää perässä. Tällä tavoin viimeisteltyä, näin kurinalaista sekä näin yleisöille suuntaavaa ja yleisön ehdoille luotua suomalaista viihdepalvelua ei nouseva sukupolvi saa nähtäväkseen. Olemme olleet huolissamme senioriteetin katoamisesta. Huoli on edelleen olemassa, mutta tästä illasta sai aidosti uskoa ja voimaa.

Miksi ihmeessä vellejä ja puuroja pitää sekoitella? Miksi yrittää miellyttää nuorta alle kolmekymppistä kriitikkoa tai mediavaikuttajaa materiaalilla, jonka sielu menee hänen ymmärrys- ja kokemuspiirinsä ulottumattomiin? Ei nuorikaan osaa eikä missään tapauksessa edes halua suunnata tarjontaansa meille. Älkää nuoret dissatko meitä, niin me emme dissaa teitä.

Sitä paitsi me olemme se porukka, joka ensimmäisenä uskalsi olla eri mieltä vanhempiensa kanssa, eli me ymmärrämme teitä. Ehkä me kehittyneemmän musiikkikorvan edustajat ja pullamössön syöttäjät olemme liiaksi unohtaneet omat tarpeemme. Meidän tulee tästedes toimia omiemme joukossa ja vaatia enemmistönä itsellemme rakenteita viihteen palvelutuotantoon.

Missä on aikuinen radiokanava, TV ja musiikistamme kertovat lehdet? Aikuisen tarve idolinsa kannattamiseen ja musiikillisen perimänsä vaalimiseen on oltava lähtökäsky kaupalle, medialle ja viihteen palveluja tuottavalle ammattikunnalle! Ei täällä mitään lamaa ole, vaan suunnaton nälkä!

–Erkki Puumalainen

Katoaako Suomesta Senioriteetti?

Lapsuus, nuoruus ja sitten kuollut on nykyelämän pikataival, jos sitä mitataan maamme palvelutuotantojen kehityksenä. Itseään ylistävä yhteiskunta ja miljoonabonuksia nauttiva liike-elämä ovat arvioimassa työnsä onnistumista omakehun varassa, sillä yli puolet kansakunnasta jää kasvavassa määrin palvelujen ulkopuolelle. Aikuisväestö ei tunnu tulevan edes kuulluksi itse luomassaan yhteiskunnassa.

Edes sotiemme veteraanit eivät saa osakseen sitä toimeentulotukea, joka työrajoitteiselle alle kolmekymppiselle on itsestäänselvyys. Vanhuuden ja viisauden syrjäyttäminen ovat maamme kilpailukyvyssä suuri miinus, sillä keski-iän paremmalla puolella olevat ovat valtava henkinen ja fyysinen potentiaali. Paitsi että heitä on yli puolet väestöstä, heidän vapaa ostovoimansa ja vapaa-ajan määränsä ovat moninkertaiset loppuväestöön nähden. He ovat valmiita osallistumaan yhteiskunnan ylläpitoon paljon mieluummin kulutuksellaan kuin veroja maksaen. Eräs suurimmista palvelutyhjiöistä on viihdetarjonta, sillä viihdemaailmassa on aina harhailtu viimeisten hittien perään.

Tarjonnan muodostaminen kysynnän ehdoille on ainakin toistaiseksi ollut äänilevybisnekselle vierasta. Monelle Olavi Virta lauloi viimeiset merkitykselliset hitit ja suurien salien täyttämiseen tarvitaan poikkeuksetta yli 40 vuotta maata kiertänyt artisti. Tosin tätä väestöä ei vedätetä trendipelleilyllä eikä ylihinnoilla, eivätkä he suostu kuluttamaan halpalaareista sitä, mikä ei muillekaan ole kelvannut. Puhdas Elämä Lapselle -instituutio suorastaan huutaa rinnalleen Viihtyisä Elämä Aikuiselle -ajattelua.


–Erkki Puumalainen


Tutustu uusimpaan aikuisviihteen läpimurtoon!

Lisää viihdekeskustelua!

Matti Oiling on poissa

Surukseni saatan todeta, että yksi kiistaton kansainvälisen tason lahjakkuus on poistunut suomalaisesta viihdebisneksestä. Matti Oiling paitsi että hän oli rumpalina legenda, oli arvostettu pelinrakentaja myös maamme rajojen ulkopuolella. On sääli, että Suomessa ei ole voimavaroja hyödyntää tällaisia lahjakkuuksia riittävästi. Kiitos Pekka Karhuvaaran ja hänen silloisen työnantajansa tukioston, saimme tallennettua kappaleen Matin ammattitaitoa.

Matti oli myös hyvä ja lämminhenkinen kaveri. Muistokirjoituksissa on tapana sanoa ystävä, jota sanaa minäkin käyttäisin, ellei kiire ja hektinen elämä olisi rajoittanut tapaamisiamme vain liikeasioihin. Nekin epäonnistuivat, sillä aikomus julkaista Matin vanhat rumpukoulut DVD-muodossa jäi työpöydälle.

Taiteilijan etuoikeus elämän jatkumiseen kuolemankin jälkeen on eräällä tavoin kadehdittavaa. Yhdessä tuottamamme Blues Train -albumi on erittäin hyvä ja näen parhaana tapana kunnioittaa Matin muistoa liittämällä sen osaksi 5 euron konseptiamme ihmisten nautittavaksi. Kuningas on kuollut, eläköön kuningas!

-Erkki Puumalainen